27. huhtikuuta 2009

bratwurstihapankaalipiirakka

Eksyin eräänä päivänä pitkästä aikaa Ruokalan sivuille (jotenkin pidin siitä enemmän kun se ei ollut Ilta-Sanomien alla niin suoraan), ja siellä heti etusivulla minua oli vastassa tämä herkkuresepti. Arvattavissahan on, että jos johonkin laitetaan hapankaalia, sinappia ja bratwurstia niin lopputulos on melkein väkisin hyvää. Tämä oli siis resepti josta lähdettiin liikkeelle. Pieniä muutoksia matkan varrella tehtiin, niistä enemmän alla.

Ensin kuitenkin tärkein eli toteamus että piirakka oli valtavan hyvää! Parempaa kuin kuvittelinkaan. Suosittelen kokeilemaan, mutta jos kopsaatte minun versioni alkuperäisreseptin sijaan niin lukekaa kommenttini ettei mene metsikön puolelle ;)

Hapankaali -bratwurstipiirakka
n. 6 annosta

pohja:
valmis ruis-perunataikina pakasteesta, vaikkakin

minä tein (ei ole onnistunut pohja!)
2 dl ruisjauhoja
1 dl perunahiutaleita / muusiaineksia
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 dl leivontamargariinia pullosta
2 rkl kylmää vettä

täyte
400 g hapankaalia (mielellään "tuoretta", ei tölkkitavaraa)
1-2 tl kuivattua yrttiseosta
2 rkl hunajaa
hiukan valkopippuria
4 bratwurstia
200 g turkkilaista ruokajugurttia
loraus ykkösolutta
2 rkl sinappia
2 kananmunaa

piirakan päälle
voimakasta juustoa raasteena (meillä vanhaa goudaa)

Halusin ruispohjan piirakkaan, joten korvasin alkuperäisohjeen hiivaleipäjauhot ruisjauholla. Ei onnistunut ratkaisu. Pohjasta tuli aivan liian murenevaa. Ehkä kaupan valmis pakaste ruisperunataikina olisi ollut fiksumpi vaihtoehto. Hyvää pohja kyllä oli, mutta varsinkaan lämpimänä ei pysy kasassa. Käytännössä taikinan ainekset vain sekoitetaan keskenään nopeasti, ja painellaan taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Leikkaa bratwurstit pitkittäin halki. Huuhtaise ja valuta hapankaali hyvin. Sekoita siihen hunaja ja yrtit. Levitä puolet hapankaalista piirakan pohjalle. Lado päälle bratwurstin puolikkaat, ja loput hapankaalit päälle.
Sekoita jugurtti, olut ja munat (pelkkä jugurtti-kananmunaseos olisi ollut turhan jämäkkää tavaraa) ja kaada piirakan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175 -asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä hetken aikaa ennen leikkaamista.

26. huhtikuuta 2009

karrelle kärräytettyä

Hökäistään tämä nyt innostuksissaan saman tien ulos. Kesä alkaa vihdoin näyttää lähestymisen merkkejä, ja viikonlopun säät on olleet ihanan aurinkoiset ja jopa lämpimät. Parin vuoden totaaligrillittömyyden jälkeen olimme tilanteessa jossa vihdoin oli mahdollista ja jopa järkevää hommata jälleen oma grilli. Eilen pitkällinen suunnittelu ja vertailu sitten toteutui toiminnaksi asti ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan uutta peliä. Samalla pääsimme kokeilemaan joululahjaksi saatua Williams-Sonoman New Orleans Blackening Rubia, kiitokset vaan sinne Bostonin suuntaan!

Emme ole koskaan aiemmin kokeilleet tai edes ajatelleet rubien eli kuivien mausteseosten hieromista grillipihvin pintaan marinadin sijaan. Pastanjauhajilta löytyy kyllä ohjeistusta aiheeseen, ainakin nämä kaksi postausta pikahaulla. Kyseessähän ei ole mikään sen mystisempi asia kuin mausteseos, jota hierotaan grillattavan lihan pintaan. Arvailen että rubit toimivat varsinkin lihoille jotka ovat jo valmiiksi mureita, ja joita ei näin ollen tarvitse marinadilla mureuttaa vaan pelkästään maustaa. Pelkkä arvaus siis, ei tietoa. Todella toimivaa! Liha saa marinointia huomattavasti helpommin ja paremmin makua rubilla.

Tällä kertaa ei mitään varsinaista reseptiä, mutta listataan nyt mitä teimme ja mitä tuo blackening rub sisälsi. Tarkoituksenahan oli saada aikaan cajun-tyylistä "blackened steak"ia eli karrelle käräytettyä pihviä. Onnistui :)

Tee siis mausteseos haluamistasi mausteista.
Karrelle kärräytetty onnistuu ainakin näillä:

merisuolaa
paprikajauhetta
sokeria
mustapippuria
timjamia
cayennepippuria
oreganoa

Tällä tapaa voi ilmeisesti käräyttää mitä vain: kanaa, possua, nautaa, kalaa tai vaikka katkarapuja. Kun olet sekoittanut mausteet, pyörittele käräytettävät kappaleet ensin voi-öljyseoksessa ja painele pintaan sitten mausteita. Suosittelemme olemaan varovaisia mausteiden kanssa kuitenkin, maku jää lihaan ihan eri lailla kuin marinadista. Eli keveämmällä kädellä sitä cayennea jos haluaa maistaa jotain siitä raaka-aineestakin.
Sitten vaan kuumaan grilliin tai kuumalle pannulle (jossa lienee syytä olla voita tai öljyä), joskin sisällä tämä käräytysmetodi tuottaa melkoisen määrän savua, ilmeisesti. Ideana on, että pintaan tulee rapsakka "kuori" ja liha jää meheväksi sisältä. Alla maailmankaikkeuden huonoin kuva, mutta ehkä siitä saa jotain ideaa lopputuloksesta. Herkemmät lukijat voivat sulkea nyt silmät.

Lisukkeeksi laitoimme sipulia ja paprikaa, jotka maustettiin hunajalla, ruokosokerilla, balsamicolla sekä valmiilla bbq-mausteseoksella ja käräytettiin nekin grillissä. Paprika-sipuliseoksen makeus tuki oikein mainiosti pihvien napakkaa mausteisuutta. Nam. Grillikausi, täältä tullaan!

Ribsejä pitää ainakin kokeilla, ja TIETENKIN legendaarista kaljap*kanaa. Lukijoiden parhaita grillireseptejä otetaan kiitollisina vastaan.

16. huhtikuuta 2009

pettymysten pollo cacciatora

Tässä tulee todiste, ettei aina tosiaankaan voi voittaa. Lisäksi nyt olen löytänyt ensimmäisen Jamien ohjeen joka ei toimikaan kuin häkä. Plääh. Jälkikäteen vieläkin mietin, unohdinko ruoasta jotain kun se ei maistunut oikein miltään. Pahaa tämä siis ei ollut, muttei oikein minkään muunkaan makuista. Ainesosien luettelo kuulosti lupaavalta: kanaa, punaviiniä, tomaattia ja oliiveja. Mutta kun ei. Ehkä virheeni olikin siinä etten metsästänyt kunnon Chiantia käsiini, vaikka ohjeessa juuri sitä pyydettiinkin? Mene tiedä.

Postaan ohjeen silti, ehkäpä joku teistä saa aikaan maukkaampaa ruokaa, tai keksii miten tästä saisi hyvää. Ohje on Jamie's Italy -kirjasta.


Metsästäjän kanapataa (pollo alla cacciatora)
4 hengen pata

2 kg kana, paloiteltuna, tai vastaava määrä esim. koipireisiä ja rintapaloja
merisuolaa
mustapippuria myllystä
8 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3 valkosipulinkynttä (1 murskattuna, 2 viipaloituna)
½ pulloa chiantia
jauhoja
oliiviöljyä
6 anjovis / sardellifilettä
kourallinen kivettömiä oliiveja
2 x 400 tlk hyvälaatuisia luumutomaatteja

Mausta kanapalat suolalla ja pippurilla ja laita kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini sekä murskattu valkosipulinkynsi. Kaada viini sekaan niin että kanapalat peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin tunnin ajan, mieluiten seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Valuta kanapalat, säästä marinadi, ja taputtele kanat varovasti kuiviksi. Jauhota kanapalat vehnäjauhoissa. Kuumenna öljyä uunivuoassa/ padassa ja ruskista kanat ympäriinsä. Nosta kanapalat syrjään, lisää pataan viipaloidut valkosipulit, ja kuullota kevyesti kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää sitten anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanat sekä jäljellä oleva marinadi. Kiehauta, peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 1 ½ tuntia.
Lusikoi pois pinnalle mahdollisesti noussut ylimääräinen öljy, sekoita, maista ja korjaa maut jos on tarpeen (suolalla ja pippurilla). Poista laakerinlehdet ja rosmariininoksat, tarjoile salaatin ja papujen kera. Äläkä unohda chiantia ruokajuomaksi.

Meillä jäi varmaan nälissään tuo makujen tarkastaminen väliin, ja siksipä ruoka oli melkoisen mitäänsanomaton tapaus. Mutta minkäs teet, some you lose, ja sillä hyvä.


Lisukkeeksi teimme ensimmäistä kertaa ikinä polentaa. Keittelin puuron pussin ohjeen mukaan, jäähdytin, leikkasin kuutioiksi ja paistoin voin ja rosmariinin kera pannulla ja maustoin suolalla. Minä tykkäsin, Parempi Puolisko ei niinkään. Toisaalta, söisin varmaan vaikka kengänpohjia jos ne paistettaisiin voin ja rosmariinin kanssa pannulla :)

Patakokemuksesta emme lannistuneet, seuraavaksi vuorossa superhyperhuippumahtava lammaspata. Parempi Puolisko tuumi ettei koskaan ole syönyt niin hyvää lammasta.

10. huhtikuuta 2009

pekonikalaa pääsiäiseksi

Tätä postia ei enää viitsi aloittaa tarinoinnilla postaamisen kokonaan hyytyneestä tahdista. Mennään sen sijaan suoraan asiaan: pääsiäinen on taas jo kynnyksellä, viiniostokset tuli onneksi eilen jo tehtyä, mutta ruokapuolta ehtii huomennakin vielä hamstraamaan tarvittaessa. Meillä tykätään lampaasta (ainakin minä), joten se kuuluu itseoikeutetusti pääsiäispöytään. Pienen perheen luottomenu löytyykin jo täältä. Jos kestitsee isompiakin joukkoja, metsään ei todistetusti voi mennä myöskään tällä Kulinaarigurun viime pääsiäisenä postaamalla viululla. Tällä kertaa itse tosin suuntaamme valmiin paistin äärelle, menuun olemme lupautuneet osallistumaan alkupalojen ja jälkiruoan osalta. Molemmat osiot odottavat vielä inspiraation löytymistä, mutta vielähän tässä on aikaa sunnuntaihin.

Jos ei tykkää lampaasta, voi pääsiäispöydässä tarjoilla vaikkapa kalaa. Tässäpä yksi vaihtoehto, pekoniin käärittyä kalaa on harrastettu useissakin resepteissä, ja aina se on yhtä toimivaa. Esimerkiksi Polkkikselta löytyy herkkuresepti kalan ja pekonin autuaaseen liittoon. Tämän reseptin alkulähde on Jamie Oliverin Ministry of Food -kirjassa. Tämä annos tehtiin melko lailla reseptin mukaan, mutta tätähän voi varioida mielin määrin. Pääperiaate on yksinkertainen: otetaan viipale tai filee jotain kalaa, kääritään ympärille pekonia, ilmakuivattua kinkkua tms. Väliin voi tyrkätä yrttejä tai muita mieleisiä mausteita, suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska pekoni ja muut lajitoverinsa ovat yleensä riittävän suolaisia. Sitten kääröt uuniin hetkeksi kunnes kala on kypsää ja pekoni rapeaa. Jos haluaa luksusversion, kannattaa kokeilla vaikka tätä maailman parasta kalaruokaa.

Ja vihdoin siihen reseptiin:

Pekoniin käärittyä kalaa rosmariinilla (tai muilla yrteillä)
2 annosta

4 oksaa rosmariinia tai muita yrttejä (timjami, basilika)
oliiviöljyä
merisuolaa, mustapippuria myllystä
2 reilua (á n. 200g) filettä valkolihaista kalaa
8 viipaletta savupekonia
1 sitruuna

Lämmitä uuni mahdollisimman kuumaksi. Nypi 2 yrtinoksasta lehdet ja silppua leikkuulaudalla. Liruta silpun päälle oliiviöljyä ja rouhi päälle vielä pippuria ja suolaa. Mausta kalafileet kierittelemällä niitä leikkuulaudalla kunnes joka puolelle on tarttunut mausteita. Laita 4 pekoniviipaletta leikkuulaudalle hiukan limittäin. Tasoita vetämällä kevyesti veitsen hamarapuolella pekonimaton yli. Laita yksi kalafile poikittain pekonien päälle, ja kääri file pekoniin. Toista jäljelle jääneiden pekonien ja kalafileen kanssa. Öljyä uunipelti / vuoka hyvin, laita kalafileet vuokaan (toim. huom. tällä tavalla tulee valtavasti käryä, varaudu siihen tai käytä sen sijaan leivinpaperia). Laita yrtinoksa kunkin fileen päälle, liruta hiukan oliiviöljyä perään. Kypsennä uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes pekoni on rapeaa ja kala läpikypsää.

Tarjoile uusien perunoiden tai perunamuusin kera. Lisäkkeeksi sopii vihreä salaatti, tai miksipä ei tähän aikaan vuodesta vaikka parsa.
Niin tai näin, pekonikalaa kannattaa kokeilla! Kala säilyy mehukkaana ja pekoni sen ympärillä on ihanan rapeaa.